Reitti 2000, 4.10.2014

Kauanko sitä jaksaisi kävellä?

Urho Kekkosen kansallispuistossa tapahtuneen selkkauksen johdosta, päähän syntyi idea vähän tutummista maisemista, yli viidestäkymmenestä kilometrista ja yhdestä vuorokaudesta. Kyseinen selkkaus tunnetaan nimellä:
 "Villen kynsiepisodi"

Voin varmasti molempien puolesta todeta tänne, että lokakuisena lauantai-aamuna vapaaehtoisesti kuudelta heränneenä ensimmäinen ajatus päässä oli "onkohan tässäkään taas mitään järkeä".

Vastahakoisesti sitten vuoteesta ylös keräämään kamppeita niskaan, ja suunta kohti Petikon Abc:tä, jossa olimme sopineet tapaamisen aamuksi. Tarkoituksena oli, että toisen auto jätettäisiin näihin lähimaastoihin, jonne matkaa tulisi suunniteltua reittiä noin 70-80km. Tällainen matka oli täysin utopista ajattelua, ja ainoastaan siltä varalta, että olisimme menettäneet järkemme ja jatkaneet kävelyä enemmän kuin oli alunperin tarkoitus.

Kun Villen auto oli jätetty kriteerit täyttämälle paikalle, niin jatkettiin Riston autolla Luukkiin parkkipaikalle. Idean typeryys alkoi pikkuhiljaa valjeta meille kummallekin. Mitä helvettiä olemme yrittämässä, tässä vaiheessa lauantaiaamua pitäisi olla nukkumassa edellisillan humalaa pois.

Matkaan

Varsinainen matka alkoi Luukin parkkipaikalta suunnilleen varttia vaille kahdeksan. Olimme päättäneet lähteä seuraamaan Reitti2000 reittiä, joka kiertää lenkin Nuuksiossa ja jatkuu aina Helsingin keskustaan asti. Ensimmäinen hapuilu reitilläkin tapahtui Luukkin asfalttipihalla, karttakin meillä oli, mutta se oli pakattu repun pohjalle, sillä luotettiin että reitti olisi säännöllisen hyvin merkitty. Matka taittui nopeasti suunnilleen viiden kilometrin tuntivauhtia, ja noin yhdentoista aikaan lounastettiinkin Solvallassa. Noin puolen tunnin ruokatauon jälkeen matka taas lähti taittumaan.

Reitti 2000 kokonaisuudessaan, kuva varastettu internetistä.

Meidän ihmetykseksemme samaan aikaan Nuuksiossa järjestettiin jonkinnäköiset triathlon-kisat, ja kisaajia tulikin säännöllisesti meitä vastaan.
Salmen ulkoilualueen lieppeillä Villen lantiota alkoi kummasti sattumaan, mutta matka jatkui silti vielä suhteellisen mallikkaasti, vaikka tämä vähän harmittikin. Tuohikengäntien päästä meni suunnilleen puolisen tuntia kun päästin pirun hienolle laavulle pienen lammen rantaan. Täällä taas evästettiin pieni hetki. Laavulle tuli yöpyjiäkin juuri kun oltiin sieltä lähdössä. En tiedä mitä lapsiperhe ajatteli kun olimme juuri kirjottaneet vieraskirjaan "maratoonimatka ohitettu, tässä pieni levähdystauko".

Tästä eteenpäin alkoi matka jo hieman painaa jalkaa. Ilta rupesi hämärtymään aikaisin, sillä oli kuitenkin lokakuu. Valitettavasti  samaan aikaan reitti alkoi kulkea myös metsäkoneen uraa pitkin ja hyvin merkattu reitti olikin nyt kadonnut, sillä merkattuja puita oli kaadettu. Seurattiin metsäkoneen uraa jonkin aikaa ja oletimme typerästi että reitti kulkee sitä pitkin. Tästä seurasi sellainen muutaman kilometrin eksyminen reitiltä, mikä oli sopiva motivaatiobuusti lähes 50km kävelleille.

Loppumatkasta ei ole juurikaan mitään kerrottavaa, käveltiin ja saavuttiin autolle väsyneenä. Päätettiin että seuraavalle autolle olisi liian pitkä matka 25-30km ja sovittiin että kävelyt oli tältä päivältä kävelty. Viimeinen vilkaisu Sports Trackeriin ja Risto käveli vielä muutaman kymmenen metriä ympäri parkkipaikkaa, jotta 55 km tulisi täyteen.

Lopuksi

Lopulta kävely ei ollut laisinkaan niin paha kuin kuvittelimme, kroppa palautui seuraavana päivänä normaaliksi, mitä nyt vähän jalkoja kolotti. Ainoina vaurioina oli pienet rakot isovarpaan sisäsyrjässä, voidaan siis todeta ettei vaelluskegissä ollut mitään vikaa. Oli ehkä hieman typerää lähteä kantamuksien kanssa(vedet, safkat, keittimet, yms) tällaiseen suoritukseen, mutta hitaalla vauhdilla siitäkin selvittiin. Lopuksi vielä tiputan tähän suorituksen kokonaisuudessaan.
Sports-Tracker suoritus