Evon retkeilyalue 2015
On taas kulunut liikaa aikaa edellisistä metsäilyistä ja johonkin olisi päästävä, muutoin talvi tulisi olemaan pitkä ja väsyttävä. Pikaisten suunnittelujen ja järjestelyjen jälkeen lyötiin lukkoon pidennetty viikonloppu lokakuun lopulla. Tarkoitus oli päästä nauttimaan luonnosta ja lyhyen vaelluksen eduista (parempaa ruokaa, vähemmän vitutusta)
Perjantai 23.10
Vapaapäivän vietto alkaa aamulla Evokeskuksen parkkipaikalta, virkein mielin ja täynnä puhtia päätämme ottaa suunnan kohti itää. Pienen hetken päästä pääsimme jo istahtamaan syrjänalusen laavulle, jossa kuvailimme hetken ja levitettiin kartta sotasuunnitelmia varten. Teimme kaksi strategisesti erittäin järkevää suunnitelmaa.
1: Ei kierretä luontopolun itäpuolta, jossa joutuisimme nousemaan jatkuvasti harjulta toiselle.
2: Matkalla on vedenottopaikka, syödään siellä lounas ja suoritetaan vesitäydennys.
1: Ei kierretä luontopolun itäpuolta, jossa joutuisimme nousemaan jatkuvasti harjulta toiselle.
2: Matkalla on vedenottopaikka, syödään siellä lounas ja suoritetaan vesitäydennys.
Jatkettuamme kävelyä emme piitanneet seurailla kompassista ja kartasta sen enempää lähdimmekö oikeaan suuntaan, kunnes tajusimme että olemme mitä parasta aikaa kiipeämässä harjun päälle. Laiskuuttamme emme lähteneet enää perääntymään. Joillain näillä vaiheilla aloin huomata miten vähän kantamusta kannan selässäni verrattuna Riston rinkan painoon. Painon jako rinkkojen kesken taisi mennä vähän pieleen, minun onnekseni. Riston juntatessa mäkeä ylös naama punaisena, oma askeleeni tuntui varsin kevyeltä. Päätin kuitenkin pelata vähän mukana ja irvistellä aina silloin tällöin. Harjun ohitettuamme pääsimme Hautjärven rantaan, paikkaan missä nautimme lounaan. Olimme tulleet jo vähän vedenottopaikan ohitse, laiskuus yllätti meidät taas, emmekä lähteneet täyttämään vesipullojamme. Olihan meillä Katadyneja mukana.
Loppujen lopuksi saavuimme Sorsakolun laavulle, josta olikin juuri pari kaverusta jatkamassa eteenpäin. Tähän jäimme hetkeksi istuskelemaan ja pohdimme olisiko laavusta yöpaikaksi.
Laavu on todella hienolla paikalla, mutta tuulensuojaa ei ole ympärillä juuri ollenkaan. Kartasta näimme että noin kilometrin päässä olisi toinen laavupaikka, Vaarinkorpi. Jätimme tavaramme Sorsakolun laavulle ja lähdimme tarkastamaan olisiko tästä paikasta paremmaksi nukkumapaikaksi. Vaarinkorvessa punnittiin pikaisesti paikan hyvät ja huonot puolet. Tuuli ei käynyt paikalle juuri lainkaan, järvimaisema oli mainio ja laavu vaikutti rauhallisemmalta.
Ilta Vaarinkorvessa vierähti rattoisasti, tehtiin ruokaa vähän pidemmän kaavan kautta ja nautittiin muutama mallasjuoma. Ruokaa tehdessä selvisi rinkkojen painoeron syyt. Jostain syystä Riston rinkkaan oli pakattu kaikki ruoka, suurin osa vedestä ja mallastuotteet. Kun vihdoin päästiin syömään monipuolisia kasvisnyyttejä ja koskenlaskijalla täytettyjä jauhelihapihvejä, voitiin todeta että kantaminen oli sen arvoista. Illalla vielä paistettiin letut nuotiolla, jotka nautittiin minttukaakaon kera. Letuista onkin jo tullut vakituinen ystävämme vaelluksilla ja retkillä.
Vihannesnyytit ja jauhelihapihvit.
Hieman ennen puoltayötä Ville heräsi ja ihmetteli järven toisella puolella kulkevia valoja. Ilmeisesti kolme kulkijaa oli vielä liikkeellä ja etsimässä yösijaa. He eivät uskaltautuneet kovin lähelle laavua, vaan ilmeisesti vieroksuivat kuorsaamista ja suuntasivat kohti Sorsakolua. Vaarinkorven laavu olisi kyllä helposti majoittanut viisikin matkaajaa.
Hieman ennen puoltayötä Ville heräsi ja ihmetteli järven toisella puolella kulkevia valoja. Ilmeisesti kolme kulkijaa oli vielä liikkeellä ja etsimässä yösijaa. He eivät uskaltautuneet kovin lähelle laavua, vaan ilmeisesti vieroksuivat kuorsaamista ja suuntasivat kohti Sorsakolua. Vaarinkorven laavu olisi kyllä helposti majoittanut viisikin matkaajaa.
Lauantai 24.10
Lauantaina herättiin kirkkaaseen aamuun ja päivästä näytti tulevan mainio. Kahvien ja aamupalan(ei ollut puuroa prkl!) jälkeen kaivoimme taas kartan esiin ja alkoi suunnittelu. Villen silmissä kiilsi alueen länsirajalla olevat uskomattomat kalavedet ja sieltä nousevat Ahdin antimet. Suunta oli siis selkeä.
Hyvässä kelissä askel kulki kevyesti ja pian olimmekin jo Valkea Mustajärven laavulla, joka todettiin varmasti retkeilyalueen kauneimmaksi laavupaikaksi. Täällä ihmeteltiin vieraskirjassa olevia merkintöjä "Miksi pyöräilijöille ei ole tehty kylttejä, jotka ohjaisivat jo isoilta tieltä tänne". Pitäisikö kyltit olla jo Hämeenlinnan keskustassa vai mitä tässä haettiin? Hetken närkästelyn jälkeen päätettiin taas jatkaa matkaa kohti Kalliojärveä.
Matkalla Kalliojärven laavulle pysähdyimme maastolounaalle pienen sillan kohdalla, josta olisi enää noin 5 kilometriä laavulle. Kalliojärvi oli meidän ensimmäinen yöpymisvaihtoehto, sillä se sijaitsi "mahtavien" kalavesien äärellä. Kalliojärven laavulla olikin porukkaa ruokailemassa, koira tervehti meitä haukuilla ja jutustelimme päiväretkeilijöiden kanssa hetken. Päätimme antaa heille ruokarauhan ja jatkaa itse matkaa Niemisjärvien suuntaan. Ennen Niemisjärviä on Vähä Koukkujärvi, jossa on lapsille (alle 12v) tarkoitettu kalastuspaikka, heitettiin tässä vitsit uutisissa olleesta turvapaikanhakijasta "I'm seventeen" ja jatkettiin matkaa.
Hyvässä kelissä askel kulki kevyesti ja pian olimmekin jo Valkea Mustajärven laavulla, joka todettiin varmasti retkeilyalueen kauneimmaksi laavupaikaksi. Täällä ihmeteltiin vieraskirjassa olevia merkintöjä "Miksi pyöräilijöille ei ole tehty kylttejä, jotka ohjaisivat jo isoilta tieltä tänne". Pitäisikö kyltit olla jo Hämeenlinnan keskustassa vai mitä tässä haettiin? Hetken närkästelyn jälkeen päätettiin taas jatkaa matkaa kohti Kalliojärveä.
Matkalla Kalliojärven laavulle pysähdyimme maastolounaalle pienen sillan kohdalla, josta olisi enää noin 5 kilometriä laavulle. Kalliojärvi oli meidän ensimmäinen yöpymisvaihtoehto, sillä se sijaitsi "mahtavien" kalavesien äärellä. Kalliojärven laavulla olikin porukkaa ruokailemassa, koira tervehti meitä haukuilla ja jutustelimme päiväretkeilijöiden kanssa hetken. Päätimme antaa heille ruokarauhan ja jatkaa itse matkaa Niemisjärvien suuntaan. Ennen Niemisjärviä on Vähä Koukkujärvi, jossa on lapsille (alle 12v) tarkoitettu kalastuspaikka, heitettiin tässä vitsit uutisissa olleesta turvapaikanhakijasta "I'm seventeen" ja jatkettiin matkaa.
Niemisjärven ympäristössä liikkui runsaasti ulkoilijoita ja kalastajia, joista suurin osa kuitenkin oli vain päiväreissulla. Laavun läheisyydessä olevalla Ahdin kämpällä oli vedenottopaikka, jossa kävimme tankkamassa vesipullot. Tätä suoritusta seurasi vierestä hieman päihtyneen oloinen nainen. Niemisjärvellä kokeilimme, niin kuin moni muukin paikallaolija, narrata istutettuja kirjolohia loimutustelineelle roikkumaan. Kovasta yrityksestä huolimatta järvestä ei viikonlopun aikana muuta saatu kuin sunnuntai-iltaa piinava vatsatauti. Mutta vaellusreissuille tulee vapa silti otettua mukaan jatkossakin, ehkä mahdollisesti vedenpuhdistustablettejakin.
Sunnuntai 25.10
Sunnuntai alkoi väittelyllä. Risto heräsi seitsemältä, ainakin oman rannekellonsa mukaan, ja päätti nousta keittämään aamukahvit. Ville katsoi kelloa kännykästä ja totesi sen olevan vasta hieman yli kuusi, mutta nousi kuitenkin nuristen ylös. Seuraavaksi spekuloitiin syitä miksi Riston kello olisi tasan tunnin edellä. Erilaisia teorioita oli runsaasti, muutokset kuun painovoimassa, metsän trolli tai maahisten kevätmuutto on ollut nyt asialla. Todellisuudessahan kysymys oli kellojen siirrosta, joka nyt ei vaan tullut kummallekaan mieleen, mutta kännykät olivat siirtyneet jo talviaikaan.
Matka Niemisjärveltä takaisin Evokeskukselle sujui pikaisesti, eikä matkalla ollut mitään ihmeellistä. Alkumatkasta nähtiin jo eilisiltana tavattu vedenottopaikan vahti, joka vaikutti hieman krapulaiselta, mutta murahti meille kuitenkin huomenet. Matkalla törmättiin myös reissun ensimmäiseen metsästäjään, joka oli passissa hakkuualueen reunalla.
Olimme hyvissä ajoin perillä Evokeskuksella, päätimme hypätä heti autoon ja suunnata lounastamaan. Kuten aina ennenkin, alkoi keskustelu seuraavasta reissusta välittömästi.
Evo voidaan julistaa mainioksi paikaksi viikonloppuretkeilyyn, pidempiä reissuja varten täytyy kuitenkin vielä ajaa hieman kauemmaksi kotoa.
Muistutuksia seuraavaa reissua varten.
1. Korvatulpat takaavat mieluisammat yöunet.
2. Aamupuurojen puutos aiheuttaa napinaa.
Sunnuntai alkoi väittelyllä. Risto heräsi seitsemältä, ainakin oman rannekellonsa mukaan, ja päätti nousta keittämään aamukahvit. Ville katsoi kelloa kännykästä ja totesi sen olevan vasta hieman yli kuusi, mutta nousi kuitenkin nuristen ylös. Seuraavaksi spekuloitiin syitä miksi Riston kello olisi tasan tunnin edellä. Erilaisia teorioita oli runsaasti, muutokset kuun painovoimassa, metsän trolli tai maahisten kevätmuutto on ollut nyt asialla. Todellisuudessahan kysymys oli kellojen siirrosta, joka nyt ei vaan tullut kummallekaan mieleen, mutta kännykät olivat siirtyneet jo talviaikaan.
Matka Niemisjärveltä takaisin Evokeskukselle sujui pikaisesti, eikä matkalla ollut mitään ihmeellistä. Alkumatkasta nähtiin jo eilisiltana tavattu vedenottopaikan vahti, joka vaikutti hieman krapulaiselta, mutta murahti meille kuitenkin huomenet. Matkalla törmättiin myös reissun ensimmäiseen metsästäjään, joka oli passissa hakkuualueen reunalla.
Olimme hyvissä ajoin perillä Evokeskuksella, päätimme hypätä heti autoon ja suunnata lounastamaan. Kuten aina ennenkin, alkoi keskustelu seuraavasta reissusta välittömästi.
Evo voidaan julistaa mainioksi paikaksi viikonloppuretkeilyyn, pidempiä reissuja varten täytyy kuitenkin vielä ajaa hieman kauemmaksi kotoa.
Muistutuksia seuraavaa reissua varten.
1. Korvatulpat takaavat mieluisammat yöunet.
2. Aamupuurojen puutos aiheuttaa napinaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti