Kopinlahdelta
kaunista kyynäränharjua pitkin Siltalahteen
Kello
tuli yhdeksän kun saavuin autiolle Kopinlahden parkkipaikalle.
Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta pitkästä aikaa. Matkan
teko on kiva aloittaa näiltä seuduilta, koska pääsee heti alkuun
kävelemään toista kilometriä pitkää, järveä halkovaa harjua
pitkin.
Siltalahdelta
umpihangessa Peukalolammille
Siltalahdessa
on siistillä kallioisella paikalla nuotipaikka, minne pääsee
helpoiten Pirttilahden parkkipaikalta. Reitti on merkitty heti
pysäköintialueelta asti. Täältä pääsee myös polkuja pitkin
Hämeen luontokeskukseen ja Sikomäen parkkipaikalle. Jälkiä näytti
menevän ainakin Luontokeskusta kohti, mutta Sikomäelle matkaa sai
taittaa umpihangessa. Metsää pitkin saa kävellä Sikomäelle
3,2kilometriä, mistä sai jatkaa vielä noin kilometrin verran
Peukalolammille. Täällä varaustuvan nuotiopaikalla söin lounaan.
Tupa oli lammen rannassa ja paikka sisälsi puuvajan täynnä puita,
sekä ulkohuussin.
Kaksvetinen
ja Hämeen luontokeskuksen lähettyviltä takaisin Siltalahteen
Reippain
mielin jatkoin kävelyä kohti Kaksvetistä, kunnes muutaman sadan
metrin jälkeen tuvalta huomasin, että saman lammen rannassa on myös
laavupaikka.
Sikomäen
kaksi parkkipaikkaa vaikuttaisi yleisimmiltä lähtöpaikalta,
ainakin lumikenkien jäljistä päätellen. Matkanteko ei enää
ollut kovin raskaantuntuista, johtuiko sitten äskeisestä
ruokailusta, vai siitä että nyt sai kävellä valmista uraa pitkin.
Joka tapauksessa päädyin viimein paikkaan, mikä osottautui
henkilökohtaiseksi lemppariksi, Kaksvetisen kodalle. Voisin vaikka
lyödä vetoa, että täällä ei kesällä montaa hiljaista hetkeä
ole, sen verran upeasta paikasta kyse. Täältä vedinkin sitten
rengasreitin Kopinlahdelle. Maisemista kuvia alla.
Kyynäränharjun silta.
Kaksvetisen kota.
Ilves-reitin merkki.
Ja vielä reittivideo Kopinlahdelta peukalolammin laavulle.
- Gopron akku ei kestä kahta tuntia kauempaa
- Ilves-reitti on todella säännöllisesti merkitty luontoon
Mitä
opimme:
